Vuosi 2019 on alkoi haparoivin askelin, äitiä kaivaten ja samalla uutta suuntaa etsien.
Olen antanut itselleni luvan nukkua pitkään, hankin uudet sukset ja kaivoin luistimet kaapin perältä. Tänään kävin aamuhölkällä pitkästä aikaa. On ollut ihanaa tuntea pakkanen poskissa, antaa kevättalven auringon herätellä ja metsän kertoa tarinoitaan.
Tähän blogiin aion kirjoittaa iloista, suruista ja haaveista.
Kiitos, kun kuljet tätä matkaa kanssani.
Ella
elämää ilman äitiä, mahdollista…